NUORUUS
Kirjoita tekstisi tähän...
LIFTIREISSU
Muistan erityisen hyvin erään liftireissun, olin 15 vuotias ja serkku ere 16 v. Oli juhannuspäivä ja erittäin kuumaa, oikea hellepäivä. Olimme muutaman kaverin kanssa tuttavien kesämökillä, viettämässä juhannusaaton jälkeisiä, eli oli juhannuspäivä. Mutta ei se lorviminen ollut mukavaa, joten eren kanssa mietittiin mitä tehtäisiin, Sitten saimme ajatuksen, että lähdetään liftaamaan Helsinkiin, käydään moikkaamassa siellä sukulaisia. Menimme heti kotia kertomaan, että lähdemme liftaamaan Helsinkiin, kotona meidän suunnitelmaa ei tyrmätty. Laitoimme äkkiä kamat kasaan, otimme mukaan teltan sekä reput, repuissa oli vaihtovaatteet sekä vähän evästä. Saimme tietysti myös mukaamme vähän rahaa, ja ei kun tienpäälle liftaamaan, Helsinkiin oli matkaa n. 700 km. Liftaaminen läksi mukavasti käyntiin, ei tarvinnut kauaa tienvarressa peukaloa heilutella kun jo eka kyyti saatiin, Matka jatkui siitä etten päin tyyliin, yksi kun jätti niin toinen jo otti. Ensimmäisen yö vietimme maitolaiturissa, levitettiin teltta maitolaiturin lattialle alustaksi ja pehmikkeeksi, reput toimivat tyynyinä. Seuraavana aamuna menimme jo aikaisin läheiselle huoltoasemalle, joka ei kuitenkaan ollut vielä avoinna, joten jäimme istumaan huoltoaseman rappusille. Baarin avauduttua juotiin aamukahvia ja katseltiin huoltoaseman seinillä olevia julisteita, jotka olivat huoltoasemalle jättäneet artistit ja yhtyeet "muistoksi vierailusta", sitten matkamme jatkui, Vaikka oli aikainen aamu, niin aurinko porotti jo kuumana pilvettömältä taivaalta, ja uusi vasta tehty musta pikitie hehkuin kuumana. Tien päällysteissä käytettiin 60-luvulla jäteöljyä, mistä tämä nimikin öljysoratie tulee. Laitoin silloin kotoa lähtiessäni jalkaani kesän muotikengät eli Retut, niiden päällinen oli vakosamettia ja pohja solukumia. Kuumaa öljysora tietä kulkiessa se solukumipohja suli, ja pohja taittui sulaessaan kenkien reunoilta ylöspäin kippuraan, sitä kengänpohjaa oli kaikkialla muualla paitsi ei kengänpohjassa, eli ne kengistä oli entiset. Päätin kuitenkin niillä Helsinkiin asti mennä. Matka jatkui tai piti jatkua, autoja kyllä kulki mukavasti, mutta kyytiin eivät ottaneet. Ehkä vauhti oli se syy miksi eivät halunneet pysähtyä, tie kun oli uusi, niin sitä oli mukava paahtaa eikä jarrutella. Koska kyytiin ottajia ei ollut, niin päätimme ottaa käyttöön suunnitelman B. Suunnitelma B ei enää ollut liftaamista vaan paremminkin kaappaamista. Se suunnitelma oli sellainen, että menimme teitten risteykseen, risteykseen tulevan tien toinen toiselle puolen. Kun sille tielle risteysalueella pysähtyi auto, joka oli sopiva kaapattavaksi, eli autoa ajoi yksin vanhempi mies-,tai naishenkilö, ja auto oli neliovinen sekä auton menosuunta sama kuin meilläkin. Kun nämä vaatimukset täyttävä auto tuli risteykseen, niin silloin me toimimme, eli juoksimme toinen toiselta puolen tietä kyseiseen autoon, ja kysyimme -saisiko kyytiä-, kieltäviä vastausta ei tullut, ja matkanteko jatkui. Mitä lähemmäksi Helsinkiä tultiin, niin sitä enemmän oli liikennettä, joten normaalia liftikyytiä oli tarjolla ja suunnitelma B voitiin unohtaa. Pääsimme myös nuoren ja kauniin tytön kuplavolkkarin kyytiin, minä menin kuplan takapenkille ja ere meni eteen. Matka eteni mukavasti, ja me höpöteltiin tapamme mukaan kaikenlaista mukavaa, sitten tyttö pyysi ereä antamaan hänelle hansikaslokerosta tupakan, ja sytyttämään sen. Ere otti sieltä kaksi tupakkaa, sytytti ne, antoi toisen tytölle ja toisen jätti omaan suupieleensä. Siitäkös se tyttö riemastui, ja sanoi vihaisesti, -kukas sinulle tupakan lupasi-. Ere sanoi -no johan nyt on, kyllä minä tämän maksan, jos siitä on kiinni-. Tyttö vihaisesti - Ei tässä rahasta ole kyse, vaan tavoista - Ere kaiveli kuitenkin taskujaan, ja löysikin sieltä muutaman kolikon, heitti ne hansikaslokeroon ja sanoi tytölle - minulla on tapana maksaa virheestäni, siinä on muutama kolikko, kelepas tae ee, mutta siellä on -. Tyttö tiuskas siihen - Et ainakaan polta tässä autossa - . Ere vastas siihen -Poltathan sinä itekkii -. Tyttö sanoi - Tämä onkin minun auto, ja täällä poltan vain minä -. Ere vilkaisi minua ja sanoi tytölle. - ootpa sinä herkkä, oelko kaveris viime yönä yhtä herkkä, ja sylykäs jo tunnelin suulla, ja sinulta jäe suamatta, sekö ketuuttaa, että pittää meelle kiukuta -. Tyttö katsoi vihaisesti ereä. - MITÄ. Mitä sinä maalaispentu höpiset - ja painas jarrutpohjaan. Ere sanoi tytölle -Olipa hyvä että pysäätit, minua rupes jo kaaheesti pelottammaan, hui -. me poistutti autosta, ja kiiteltiin kyydistä, ere vielä kiitti tupakasta, Tyttö vastasi siihen, - Olisit voinut pyytää, niin olisit saanut -, Ere vastasi. - Jaa, minultapa olisit suanu pyytämättä. mutta nyt et sua ennee vaekka pyytäsit, se säekähti ja rupes levolle, sitä ee sua ees kaahusta kankees ennee, joten ee kun heeppa ja ajelehan varovasti - Ja laittoi kuplan oven kiinni. Tyttö huusi vielä jotain, mutta me ei saatu selvää, mitä se huusi. Tyttö läksi paikalta niin "rajusti" kun kuplalla voi lähteä. Me jäimme tienvarteen naureskellen liftaamaan uutta kyytiä.
Se oli Volvo 544.llä ajeleva mies. hänen kyydissä pääsimme perille Helsinkiin asti. Volvo miehellä oli hauskaa, kun puhuimme Savon-murteella, sanoi murteemme kuulostavan humoristiselta, vaikka puhuisimme kuolemasta. Ja sanoikin -puhukaa te pojat, hän kuuntelee - ja nauraa hekotteli. No mehän höpöteltiin koko matkan Helsingin linja-autoasemalle, minne hän toi meidät, vaikka ei itsellään ollut asiaa Helsinkiin, hän halusi vaan tuoda meidät. Me pojat menimme linja-autoasemalla kahvioon, ottamaan vähän palasta kahvin kera. Kahvia ja juustosämpylää nauttiessa, katselimme näkyykö kauniita tyttöjä. Voisimme unohtaa Savon-murteen, ja lähteä jututtamaan tyttöjä hesalaisittain. Olivathan meidän äitimme Hesan tyttöjä, ja sukumme äitien puolelta pääosin asui Helsingissä, eli siis puhuminen onnistui hesalaisittain, (Ere oli isäni puolelta minulle eka serkku ja äitini puolelta toka serkku). Niin siinä kahvilla istuessa ja tyttöjä katsellessa huomasin kahvioon saapuvan kauniin punatukkaiseen nuoren linja-auton rahastajanaisen. Tönäisin ereä ja sanoin -Hee kato, saakelin hyvän näköinen naaras-, ere katsoo naista ja rupesi nauramaan ja sanoi, - Etkö sinä tosiaan tunne tuota naarasta -, vastasin - En tunne, pitäisikö muka tuntee-, Ere siihen - Sehän on sinun tätisi Kaino- , - Ahaa niinpä onkin, ilimankos se niin kaanis on, kun on sukkuusa tullu-. Sanoin minä. En ollut nähnyt Kainoa moneen vuoteen, ja silloinkin aikaisemmin vain vilaukselta. Ere vinkkasi Kainon luoksemme, Kaino käväisi siinä pikaisesti moikkaamassa, jatkoi sitten matkaa töihinsä. Minulla ja Kainolla on ikäeroa vain kymmenisen vuotta. Hesassa me oltiin pariviikkoa, kotiin palattiin sitten maalle lomalle matkanneiden sukulaisten kyydissä.
Tämä oli myös aikaa kun seksi tuli mukaan kuvioihin, tytöt kiinnosti erittäin paljon. Minulla on ollut jostakin syystä hyvä "mäihä", eli olen ollut suosittu tyttöjen keskuudessa, joskus jopa liikaa, siinä ei sinänsä mitään pahaa, ainoastaan valinnan vaikeus, ja nimenomaan minulla. Mutta niistä ei tämän enempää, jotakin tulee esille kun luet eteenpäin, koska se oli yksi, joka hallitsi ajoittain elämääni liikaakin, eikä aina ollut kyse itsestäni.
HUOLTOASEMALLE
Olin 16 v kun pääsin kesätöihin kaupunkiin huoltoasemalle. Siellä tapahtui kaikenlaista, mutta kerron vain muutaman tapauksen.
Kerran karautti tankille tuttu kaveri Hannu Volvo Amazonilla. Tankkasin hänen auton, jonka jälkeen menimme hoitelemaan maksuasiat. Kassalla Hannu antoi Shellin luottokortin, joka ei ollut hänen omansa. En sanonut mitään, kumarruin tiskin alla olevasta laatikosta ottamaan luottokortti hinnaston. En ottanut yksistään hinnastoa, otin lisäksi Poliisin toimittaman listan varastetuista autoista ja luottokorteista (siihen aikaan oli huoltoasemilla omat luottokortit Shell, Esso ym). Auto jolla Hannu ajoi oli Poliisin listalla, mutta en sanonut mitään, leimasin (höyläsin) vain luottokortin, joten bensa oli maksettu. Sen jälkeen juteltiin vähän aikaa, sitten Hannu teki lähtöä ja meni ovelle, jolloin sanoin hänelle. Pentti (etunimi joka oli luottokortissa) olehan varovainen, auto näkyy olevan Poliisin listalla, Hannu kääntyi katsomaan minua, hymyili ja sanoi, juu ainahan minä, kiitti sulle nähdään ja meni menojaan. Olen tavannut hänet muutaman kerran myöhemmin, mutta ei me "vilipertti" hommista keskusteltu koskaan, vaikka tiesin hänen jatkaneen elämäänsä samalla tyylillä.
Huoltoasemalta muistan myös tapauksen joka ei varsinaisesti liity tähän huoltoasema toimintaan, mutta tapahtui siellä. Minun harrastuksiin kuului musiikki, eikä se ollut pelkästään musiikin kuuntelua vaan soittelin bassoa rautalanka bändissä. minulla ei ollut kunnon soittimia, oli vain sellaiset itse kyhätyt soittovehkeet, mikä oli yleistä siihen aikaan. Kerran bändin rumpali tuli moikkaamaan huoltoasemalle. Juttelimme kaikenlaista, muun muassa soittimista. Kerroin käyneeni soitinliikkeessä katsomassa bassoja ja vahvistimia. Mutta ne olivat kalliita, ei minulla ollut sellaisia rahoja. Työnantajani kuuli juttelumme, hän tuli luokseni ja sanoi lainaavansa rahat soittimien ostoon. Sanoi ottavansa rahansa takaisin palkastani vähitellen. Hän kirjoitti minulle shekin jolla kävin ostamassa uuden puoliakustisen Aria basson kuolettajalla (Jazz), sekä 80w käytetyn bassovahvistimen. Ostin lisäksi vihkosen nimeltään "BASSOKITARA - Ingmar Englund", siinä vihkosessa Englund opetti bassonsoiton alkeet, eli kaikki mitä tarvitsi tietää. Myöhemmin olen opettanut muille bassonsoittoa.
Kun aloitin huoltoasemalla hommelit, niin tarvitsin asunnon kaupungista. Kotoa sinne oli matkaa n.25 km, joten isäni järjesti minulle kortteerin kaupungista. Se oli hänen sedän ja tämän vaimon luona, jotka olivat vanhoja ihmisiä, ja laativat aikatauluja joka asiaan, esim milloin pitää tulla asunnolle ym tällaista. Joten yövyin heidän luonaan vain pari ensimmäistä yötä. Siitä eteenpäin milloin missäkin. Pääsin melko pian mukaan kaupungin nuorisoporukoihin, ja usein yöpaikka järjestyi heidän kauttaan. Joskus kuitenkin jouduin istumaan ja nuokkumaan yöni huoltoaseman yöbaarissa, en kuitenkaan se huoltiksen missä olin töissä. Kerran yövyin paikallisen sahalaitoksen katoksen alla, sateelta suojassa. Muutaman yö vietin uimarannan kioskinpenkillä, sen uimarannan ja rakennuksen kioskinpenkillä missä "vierailimme" nuorempana repan kanssa koulun kilpailu reissulla, kerran siellä nukkui samaan aikaan myös sen musiikkiliikkeen omistajan nuorempi veli, josta ostin ne bassovehkeet. Jos töissä oli aamuvuoro, silloin yövyin huoltoaseman sosiaalitiloissa. Seurustelin silloin ja olin jopa kihloissa parikuukautta, se tyttö asui kimppakämpässä, sain yöpyä siellä joskus. Mutta ainoastaan silloin kun onnistui pujahtamaan salaa asuntoon. Tyttöjen vuokranantaja ei sallinut asunnossa ulkopuolisia asustelijoita. Jos kävi tuuri ja onnistuin sinne pääsemään sinne, niin hyötyä siitä ei pahemmin ollut,koska ei saanut sänkyä natisuttaa. Joskus hypättiin tytön kanssa linja-autoon, ja matkattiin tytön kotipaikalle. Ainakin silloin kun tuli pakottava tarve natisuttaa hetekaa oikein kunnolla. Tytön kotitalo oli vain kesä ja loma käytössä. Kerran menimme sinne iltapimeän aikaan, ja heti kun olimme päässeet sisälle, niin rupesimme natisuttamaan hetekata. Kun vauhti oli parhaimmillaan, huomasi tyttö meitä katseltavan ikkunasta, ja sanoi - joku on ikkunan takana -. Pumppaaminen loppui siihen, tyttö pomppasi ylös ja kietaisi päiväpeiton ympärilleen, ja juoksi ulko-ovelle. - Huusi, kuka perkeleen kaheli siellä ikkunan takana kyttää -. No naapuri se vain oli, tarkastamassa ketä asunnossa oli. Olivat sopineet naapuri kanssa valvonta tehtävästä. No se siitä, naapuri varmaan meni näkemästään innostuneena kotiin vaimonsa kanssa ottamaan hetekalla vauhteja? Usein tyttö heitti herätyskellon kämppänsä ikkunasta, jotta herään töihin, sieltä jostakin, missä nyt satuinkaan nukkumaan. Kun kesä meni, meni kihlauskin, tyttö rupesi höpisemään häistä, oli käynyt ompelijan luona suunnittelemassa häämekko. Silloin ajattelin, ei helvetti, enhän sitä nyt yhden tietyn pillun takia halua vapauttaan menettää, vapaita pilluja kun on joka paikassa. Joten sanoin tytölle, ei millään pahalla, mutta se on sitten morjes ja hymyillään kun tavataan. Mutta ei se tyttö hymyillyt, ei ollut tuntevinaan kun satuttiin samaan paikkaan. Mutta eihän siinä mitään, jotkut ottavat asiat liian vakavasti. Tästä kihlauksesta vanhempani eivät tienneet mitään, miksi kertoa heille? Mitä se heille kuului, minähän se olin kihloissa. Kotona käydessä laitoin sormuksen taskuun. Tai se oli aina taskussa, paitsi silloin kun oli tytön kanssa. Sormus jäi erossa minulle, annoin sen pari vuotta myöhemmin yhdelle tytölle ravintolassa. Tyttö halusi sormuksen, joten annoin sen hänelle. Myöhemmin olen miettinyt, halusikohan se tyttö jotain muutakin, kuin vain sormuksen? Silloin sitä ei tullut ajatelleeksi "koska meni lujaa", eikä se tyttökään ollut mikään ruusu.
Työskentely huoltoasemalla avasi ovet sinne mitä etsin, mitä halusin, mistä haaveilin. Olin päässyt elämisen makuun. Näin huoltoasemalla miten varakkaat käyttäytyy, mitä tekevät ja keitä he ovat. Pääsin kaupungin nuorisonporukoihin, pelaamalla omaa peliäni. Kavereitani oli muun muassa Gulf huoltoaseman omistajantytär. Hän oli erittäin kaunis tyttö ja antoi persettä jokaiselle joka vaan älysi pyytää, tyttö oli 15 v ja hyvälihainen. Isä Ville etsi tyttöä illat pitkät, kun löysi hänet, niin vei kotia. Mutta seuraavana päivänä tyttö oli taas messissä.
Minua haukuttiin maalla hiveloksi piikkirillimieheksi, koska pukeuduin muodikkaasti esim. Helsingistä ostettuihin Kari Lepistön suunnittelemiin muotivaatteisiin. Maalla kun nuorisomuoti pojilla oli upslaaki teryleenihousut, toppatakki, hankkijanlippis ja kumisaappaat, mahtava yhdistelmä. En sano kuitenkaan kumpi "muoti" parempi. Kerron vaan eron, kuinka vaatetukset poikkesivat toisistaan. Sitä myös kylällä ihmeteltiin, miksi vietin aikaa tyttöjen kanssa. Mielestäni siinä ei ollut mitään ihmettelemistä, minä tykkäsin tytöistä. Sitä ei kylänpojat tajunneet, miksi tykkäsin tytöistä, syy oli suurelta osin vain sen, että sain paneskella heitä. Pojat eivät ottaneet sitä huomioon, he vain katsoivat vaateisiin ja määrittelivät seksuaalisen suuntautumisen sen perusteelta, En tykännyt olla poikaporukoissa, koska siinä ei ollut mitään järkeä, saunoa poikaporukassa ja käydä kalassa tai metsällä sekä rassailla mopoja tyttöjen sijaan.
Kaupungissa ilta aloitettiin poikkeuksitta paikallisessa diskossa, joka oli paremman porukanpaikka, siellä ei toppatakkiporukkaa näkynyt, siitä piti huolen portsarina ollut huonoa suomea puhuva japsi, hän oli tarkka ketä päästi sisään. Minut hän päästi vaikka olin alaikäinen, papereita ei kysynyt koskaan. Sanoi vain, kun menin sinne, - terve mitä kuuluu, anna kolme markkaa ja mene sisälle -. Ensimmäisen kerran kävin siinä diskossa erään linja-autoliikennöitsijän tyttären kanssa. Tyttö pyysi mukaansa, käydessään huoltoasemalla tankkaamassa valkoista Datsun 1000 autoaan. Menin hänen kanssaan sinne diskoon ja kaikki oli ok, kukaan sanonut - mitä sinä täällä teet -.
Kerran eräs poika meidän porukasta läksi kavereineen hakemaan Citroën ID/DS autollaan huumeita Ruotsista. Menivät Haaparannan kautta Ruotsiin ja samaa reittiä takaisin. Reissu meni mukavasti siihen asti kunnes tulomatkalla Kemin tienoilla he ajoivat huumepäissään kolarin, mukana ollut tyttö kuoli (Hän oli tämän pojan tyttöystävä). Pojan isällä oli tilitoimisto kahdessa eri kaupungissa, poika oli myös erään bändinkitaristi. Kolarissa kuolleen tytön vanhemmat omistivat hautaustoimiston ja elokuvateatterin. Siihen aikaan poliisit eivät olleet kovin tarkkoja tutkimuksissaan, ainakaan tässä tapauksessa. He tekivät vain paperit tapahtuneesta sekä näennäisesti kuulustelivat porukkaa, jonka jälkeen porukka sai lähteä. Poika sai ottaa autonsa, eli sen sitikan romun sieltä tienvarresta mukaansa. Mikä oli erittäin tärkeä asia hänelle, tyttöystävä oli jo kuollut ja jos tässä vielä linnaan joutuu niin? Kuorma-auto ja taksi haki heidät jo samana päivänä kolaripaikalta, vain yksi jäi paikalliselle ruumishuoneelle. Miksi pojalle oli tärkeää saada sitikka mukaan. Koska auton oli kätketty huumeita, eikä poliisi niitä huomanneet, liekö nuo edes tutkinee autoa? Vaikka huumeita käytettiin niissä porukoissa missä pyörin, niin minä en koskaan käyttänyt niitä, se ei ollut minun juttu.
TANSSIREISSU
Palasin huoltoasema hommelin jälkeen kotikylälle, ja aloin opiskella eri ammatteihin sekä käymään yökylässä tyttöjen sisäoppilaitoksessa joka oli kotikylässäni, klo 22 jälkeen tytöt päästivät ikkunan kautta sisälle. Niin mainitsin että eri ammatteihin yhtä aikaa opiskelin, se on totta sillä olin ja olen edelleen tiedon nälkäinen, ja lisäksi tykkäsin opiskella. Minulla oli tyttö sieltä sisäoppilaitoksesta joka oli seurassani kylänbaarilla joka ilta, joten jengi luuli minun löytäneen sen oikea, homma oli selvä pässinlihaa, heidän mielestään.
Erään kerran viikonloppuna olin lähdössä kirkonkylälle tansseihin. Mukaan oli lähdössä se tyttöystävä, sekä kolme muuta tyttöä, jotka olivat töissä paikallisessa lomahotellissa. Tilasimme taksin, jolla menimme kirkonkylän tanssipaikalle. Se oli tuttu paikka joten lippuja ei tarvittu. Muutaman kappaleen jälkeen yksi tytöistä kyllästyi paikan meininkiin, ja ehdotti siirtymistä paikalliseen ottamaan paukut. Minulle se sopi mainiosti, mutta "tyttöystävälle" ei, koska hän oli alaikäinen, eikä pääse kapakkaan. Paikalliseen lähtikin sitten vain, minä ja tyttö joka ehdotti sitä paukuille lähtemistä. Meidän ilta meni mukavasti paikallisessa, pois läksimme valomerkistä. Kävelimme kaulakkain tanssipaikalle, välillä kiihkeästi suudellen. Silloin oli talvi, kesällä ei pelkkä suuteluu ja hyväily olisi riittänyt, luonto olisi kutsunut. Kun saavuimme tanssipaikalle, se oli autio. Tanssit oli tanssittu ja porukka poistunut. Joten päätimme ajaa taksilla kotiin. Laskimme rahamme ja totesimme, ettei niillä saa edes yhtä nakkia nakkarilta, mutta onneksi nakkarilta ainakin saamme evästä piikkiin. Joten otimme suunnaksi torin nakkarin. Ajattelimme syödä siellä ja samalla pohtia ratkaisua rahapulaan. Torilla päästyämme menin hakemaan tytölle makkaraperunat sörsselin kera, vein ne hänelle ja sanoin, - odota tässä, älä lähde minnekään, käväisen vähän "asioilla" -, kävin vielä lähtiessäni sanomassa nakkarinmyyjälle, - laita sinne minun piikkiin, jos tyttö tarvitsee jotain -. ja kävelin pois. Olin saanut idean mistä voisin saada rahaa. Menin läheiselle huoltoasemalle ja sen takaovelle. Potkaisin takaoven alalasin rikki, aukaisin oven ja menin sisälle toimistoon. Katselin ympärille, tiesi missä yleensä kassaa pidetään, joten löysin sen heti, kassassa oli onneksi enemmän kuin pelkkä pohjakassa. Kolikot laitoin takkini sivutaskun, ja setelit povitaskuun, poistuin sitten paikalta juosten takaisin torille. Missä tyttö odotti, hän ei kysellyt mitään, mikä oli hyvä. Menin nakkarinluukulle ja kysyin, paljonko olen velkaa. - Et ole mitään velkaa -, vastasi myyjä, joten kiitin tarjoilusta, ja palasin tytön luo. Otin tytön syleilyyn ja sanoin, - nyt mennään taksikopille ja häivytään -. Niin silloin siihen nakkarin eteen kurvasi paikallisen portsari Fordillaan, hänet olimme tavanneet jo aiemmin illasta paikallisessa. Jäimme juttelemaan siihen, ostin hänelle parit nakit. Ne syötyään portsari heitti meidät kotia, tai ei ihan kotia vaan lomakeskuksen pihaan. Tyttö asusteli siellä kimppakämpässä työkaverin kanssa, koska oli töissä lomakeskuksessa. Kämppäkaveri oli paikalla, joten meidän piti mennä patja-, ja liinavaate varastoon yöksi. Tämä suhde ei jatkunut pitempään. Koska tyttö oli kihloissa, ja minä oli tavallaan myöskin varattu, oli se alaikäinen (17v) tyttöystävä, joka ei päässyt paikalliseen.
Meni muutama vuosi tanssireissusta, oli juhannuksen aatonaatto, olin käymässä vanhempieni luona kotikylällä. Puhelin soi ja äiti vastasi, Ja sanoi, - joku nainen kysyy sinua -. Meni puhelimeen, Nainen esitteli itsensä, hän oli tämä tyttö, tämä jolla oli nämä hyvät huulet molemmissa päissä. Tyttö/nainen kysyi voisiko tulla hänen seurakseen juhannukseksi, he ovat porukalla menossa mökille juhannuksen viettoon. Tämä oli niitä pahimpia tilanteita mitä tiedän, "minä haluan, haluan, mutta en voi" tätä teki mieli huutaa. Mutta sanoin kuitenkin vain, että olen avioliitossa, enkä voi sen takia tulla. Tyttö/nainen sanoi vain, harmi ja huokaisi, olisi ollut niin mukava tavata, ole miettinyt sinua paljon, sen jälkeen vain heipat ym toivotukset, ja puhelu loppui siihen. En puhunut silloin puhelimessa aivan totta, Olin kyllä avioliitossa, mutta asuin erillään vaimosta, eli olin vain paperilla avioliitossa. Olin lähdössä juhannuksen viettoon Kalajoelle, ja tietenkin naisen kanssa, en kuitenkaan tämän "paperi" vaimon kanssa.
Öiset huoltoasemalla vierailut, eivät kuuluneet minun normaalin elämään, mutta "hätä" keinot keksii, silloin kirkonkylän yössä täytyi kehittää helppo ja nopea ratkaisu rahapulaan. Humalaisen päässä syntynyt ajatus, no se ratkaisu toimi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut se minun entinen kesätyöpaikka. Oli kesätöissä kaupungissa, ja tämä paikka oli kirkonkylä. Siitä öisestä huoltoasemakeikasta ei tullut mitään seuraamuksia. Tämä kirkonkylän nakkarinpitäjä, sekä paikallisen portsari olivat vanhoja tuttuja, joten asiat heidän kanssaan järjestyivät kuin itsestään.VINTILLE
Armeija oli sumplittu ja palasin siviiliin sumplimaan avioliittoa. Avioliittoa mihin purjehdin paatilla joka oli vanha vuotava ruuhi, näin kuvaannollisesti sanoen, ja vain minun kantilta katsottuna. Ajatukseni olikin aluksi vain kokeilla, oliko siinä liitossa mitään järkeä. Tällainen "kokeilu" oli mahdollista, koska vaimo asui pojan kanssa omalla kotiseudullaan ja minä asetuin omalle kotiseudulleni, välimatkaa oli n. 100 km. Minä elelin kotiseudullani kuin poikamies konsanaan, ja seurustelin muun muassa erään Leenan kanssa ja tapahtui siellä muutakin, etenkin nais-saralla kuten seuraava..
Oli viikonloppu ja olin menossa baariin, pysäköin auto baarin eteen. Ajattelin kuitenkin ensin pistäytyä työväentalon naapurissa Tapsan luona nauttimassa hänen kanssaan mukanani ollut kahvilikööripullo. Tapsa ei kuitenkaan ollut kotosalla, joten nautiskelin liköörin hänen äitinsä kanssa. Kun juoma oli nautittu ja oli lähdössä baariin, niin serkku ere tulla rymisteli tupaan, kertoen jonkun tytön kyselevän minua baarin eteisessä. Läksin heti katsomaan kuka siellä on ja miksi hän minua kyselee.
Eteisessä ilmoitustaulun vieressä seinään nojasi kaunis vaaleaverikkö. Meni hänen eteensä, laittoi käteni tytön olkapään yli nojaten seinään. Tyttö kallisti päätään ja hymyili kauniisti, Suutelin tyttö, eikä hän vastustellut, se oli hyvä merkki, tästä voi seurata jotain hyvää. Mitäpä ajattelit, kysyin - ei mitään erikoista - halusin vain tavata sinut, ollaanhan me jo tavattu, mutta näin kahdestaan, tiedäthän -. sanoi tyttö. Mihinkä vastasin -Ymmärränhän minä, ja olen halunnut tätä, siitä lähtien kun sinut eka kerran näin -. Tyttö seurusteli aikaisemmin kaverini Jounin kanssa. Mutta Jouni läksi Etelään töihin, joten tyttö jäi kaipaamaan kaveria.
Eteisessä tyttö avasi käsilaukkunsa ja näytti sen sisällön, siellä oli tietysti meikit sun muut, mitä nyt tytöillä yleensä on käsilaukussaan, mutta oli siellä koskenkorva pullokin. Jahas sanoin, meinaatko meikata minut? Vai juottaa humalaan. Tyttö naurahti ja vastasi, - ei taija tuosta pullosta riittää kahdelle humalaan asti, mutta ajattelin että voisimmeko jossakin rupatella ja ottaa pienet -. Ulkona ei ainakaan voi nautiskella mistään, eikä mitään, joten ehdotin menemistä naapuritaloon, mistä olin tullut, se sopi tytölle. Joten menimme sinne ja nautimme koskenkorvaa mukavia jutustellen. Aika vierähti nopeasti, oli aika lähteä, mutta minne? Rakel tapsan äiti ehdotti, menemistä talon vintille, missä kylläkin on kylmä. Tyttö sanoi, ei meille kylmä tule, pidän siitä huolen, joten Rakel hissasi vintille monta peittoa teki meille sinne "pesän". Yö oli tosi kylmä, mutta ei meillä ollut kylmä, se me pidettiin poissa omalla tyydyttävällä jumpalla. Aamulla Rakel keitti aamukahvit. Minkä jälkeen menin kotia ja tyttö opiskelemaan. Illalla uudestaan baarille ja yöksi vintille. eikä vaimo muistunut missään tilanteessa mieleen.
MOSSE
Elämä jatkui naimisessa olevana poikamiehenä, kuten talvikin jatkuin pakkasineen. Vintin tytöltä oli opiskelut loppuneen ja hän oli palannut kotikyläänsä. Minun piti päästä käymään tytön luona mutta auto ei ollut sillä kertaa käytettävissä, koska velipoika tarvitsi auton "tärkeämpää" juttua varten, joten. Pakkanen paukkuu nurkissa, on kylmä tammikuu ja perjantai-ilta. Menin baarille jalkaisin, auto piti saada jostakin, kenties saan sen baarista joltakin, se oli suunnitelmani. Baarissa oli sepi jolle kerroin auto ongelmastaan ensimmäisenä, ja heti tärppäsi, sillä sepillä on tarjota ratkaisu ongelmaan, ja se ratkaisu oli Mosse (Moskvich 403) joka on joutilaana hänen kotipihallaan. Mosse on kylläkin katsastamaton "peltoauto", eikä sitä ole käynnistetty ainakaan vuoteen. Minulle sekin kelpaisi, sillä ei ollut mitään merkitystä millainen se oli, kunhan sillä vain pääsi liikenteeseen. Menimme heti katsomaan mossea. Mosse oli lumikasan alla liiterin vieressä. Kaivoimme sen lumikasasta näkyviin jotta saimme tutkailla sitä tarkemmin. Virta-avain oli paikallaan, mutta virtaa ei tietenkään ollut, mikä olikin tiedossa. Ainoa keino käynnistää mosse oli vetämällä. Sepin auto oli Austin A40 joten sillä vetäminen ei onnistu, siispä kutsuimme apuun taksimies Mannin, hänellä oli mersu. Mersun takakonttiin laitoimme valurautaisen vanhan hellan painoksi, millä saimme pitoa mersun takarenkaille. Ei ollut tietoa onko autossa bensaa ja moottorissa öljyä, vaihdelaatikko oli ainakin kuiva, sen sepi tiesi kertoa, koska se vuoti. Myös mossen peräkonttiin laitettiin kaikenlaista painavaa roinaa, jotta saatiin mossen takarenkaille pitoa. Ei ollut tietoa onko mossessa bensaa ja vaihdelaatikossa öljyä, laatikko kuulemma puski öljyt ulos, joten se saattoi olla kuiva. Syylärissä sentään oli hyhmäistä vettä, mutta akku oli umpijäässä. Eli kaikki oli siinä kunnossa, että ei kun vetäistään se käyntiin. Mosse läksi mersun perässä maantielle mielellään, aikamme vedeltiin sitä edestakaisin maantietä, niin viimein mosse alkoi yskimään, sitten rykäisi kunnolla ja käynnistyi. Bensaa käytiin ostamassa kyläkaupasta, metelöivään vaihdelaatikkoon laittamassa sepin naapurin traktoritallista jäteöljyä. Käynnistettiin mosse sitten uudestaan traktorilla vetäisemällä. Moottorinlämmöt olivat aluksi aivan tapissa, laski sitten kun hyhmä suli ja vesi läksi kiertämään moottorissa. Sisälle ei lämmintä puhaltanut, ainoastaan vähäisen kylmää, laitoin sen vähäisen puhalluksen puhaltamaan tuulilasiin, jotta sulaisi edes pieni rakonen josta näkisi ajaa. Nyt kun mosse oli ajokunnossa, niin lähdin ajelemaan tytön luokse. Ajettavaa oli noin kolmekymmentä kilometriä, ja matka meni mukavasti, ainoa miinus oli kylmyys, meinasin jäätyä. Pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta ja pakkaslunta sateli hissukseen, välillä mosse halusi luistella, sillä renkaat eivät olleet talvikelille sopivat. Muita liikkujia ei tiellä ollut, eikä asutusta tienvarrella, koska ajelin sivuteitä. Mutta tärkeintä oli päästä tytön luokse ja se onnistui. Tytön kotikylän keskustassa oli mylly korkean mäenpäällä, onneksi sinne oli hiekoitettu tie, jotta sain ajettua mossen sinne myllyn viereen. Laskeuduin sitten mäkeä alas luistellen kylälle ja siellä menin kylänbaariin. Siellä tyttö odotti, niin kuin oli sovittu. Olin aivan jäässä, joten halusin heti kuumaakahvia, baaritiskillä kaadoin kahvin kupposeen, ja tarjosin maksua, baariemäntä sanoi siihen, anna olla. Menin tytön luo ja kysyin, mikä baari tämä oikein on, kun kahvi maksoi vain "anna olla". Tyttö naurahti ja sanoi, näin meillä, mutta ei teillä ja lisäsi. Kun menet hakemaan kaljan, niin se sanoo, maksa lähtiessä. Kahvin juotuani meninkin hakemaan kaljat, sanoin baarinemännälle, kaksi olutta (keskiolutta) niin vastaus oli, ota tuosta korista, sanoin siihen, entäs maksu, vastus oli, maksa sitten lähtiessä. Sen baarin meno oli tosi rentoa ja lupsakkaa, varmaan siinä oli yksi syy, miksi baari oli koko illan aivan täysi.
Istuimme baarissa parituntia, teimme sitten lähtöä muihin "hommiin". sanoin tytölle käyväni maksamassa kahvit ja kaljat -, tyttö sanoi, - anna olla, hän hoitelee ne -. tiskin ohi mennessämme tyttö sanoi baarinemännälle, - käyn viikolla kuittaamassa piikin -, baarinemäntä nyökkäsi hyväksyvästi ja hymyili. Tyttö sanoi entisen poikakaverinsa olleen myös baarissa ja istuneen meidän takana. Tyttöä oli jännittänyt, miten se suhtautuu minuun, mutta ei mitään ongelmia tullut. Sitä heidän suhdetta ei varmaankaan oltu loppuun käsitelty, ollako vaiko eikö olla tilanne taisi olla päällä kun kerran tyttöä jännitti. Mutta ei minua sellaiset pikkuasiat haitanneet, sillä eihän kukaan voi toista ihmistä omistaa tai omia. Olin tytön luona kukonlauluun asti, ja läksin aamuhämärissä ajelemaan pois, sain tytöltä halauksen sekä suukkojen lisäksi pipon, viltin sekä lapaset lämmikkeeksi kotimatkalla, kylmäkuljetus kun oli tiedossa. Tyttö halusi antaa vielä veljensä pitkät kalsarit, koska tiesi minulla olevan ainoastaan pikkuhousut farkkujen alla. Sanoin etten tarvitse kalsareita, en ole käyttänyt niitä sitten lapsuuden, munat vain hikoilee niissä. Kävellessäni myllylle viltti kainalossa, tunsin pakkasen kiristyneen, oli varmaan jo lähempänä kolmeakymmentä. Mossen luo päästyäni, etsin autosta jotain raapan tapaista, jolla tein sitten jäiseen tuulilasiin pienen aukon, josta näin ajaa. Autossa laitoin viltin ympärilleni ja sitten käänsin virta-avaimesta, mitään ei tapahtunut, Joten oli vain se yksi mahdollisuus käynnistää mosse, eli mäkistartti. Jäinen mosse läksi hiljakseen rullaamaan mäkeä alas vauhdin kiihtyessä, vauhdin ollessa sopiva nostin kytkimen, mosse hytkyi ja yski sekä luisteli poikittain, mutta pysyi tiellä ja läksi käyntiin. Kotimatka alkoi vaihdelaatikon pitäessä pahaa ääntä, vaihdelaatikon öljyt jäi varmaankin sinne myllynmäelle. Kotimatka sujui kommelluksitta, ja tytön antamat viltti, lapset ja pipo olivat tarpeen. Ainoa mikä pelotti, oli kestääkö vaihdelaatikko, tai yleensä mosse perille asti. Se vaihteiston meteli oli loppumatkasta aivan mahtava, pelko vaihdelaatikon hajoamisesta pimeälle syrjäseudulle oli tosi suuri. Jos olisi hajonnut, niin olisin ollut kusessa, jäisessä kusessa. Mutta mitäpä nuori mies ei tekisi, sen eteen, niin juuri sen eteen. Kun se on vielä hyvässä ja kauniissa vartalossa, niin mossekin on silloin hyvä auto. Vaihdelaatikko kesti ja pääsin kotitalon pihaan. Menin sisälle, isäni oli herännyt valtavaan vaihdelaatikon meteliin ja tuli eteiseen, kysyen, - millä traktorilla tulit -. Seuraavana päivänä kutsuin taksi Mannin vetämään mossea käyntiin. Mutta mosse ei enää suostunut käynnistymään, joten hinasimme sen sepin naapuriin, samaan naapuriin missä vaihdelaatikon öljytkin laitettiin. Rutattiin mosse traktorin kauhalla kasaan, eli niputettiin. Sitten kevät kun tuli ja lumet suli, mossen otettiin traktorin kauhaan ja vietiin se viimeiseen leposijaansa eli suohautaan. Mossen tarina päättyi siihen.