ENSIN VÄHÄN "PELOTTELUA" TULEVASTA!
Näitä tositarinoita on "kunnon kansalaisten" vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Miten ihminen voi toimia/elää toisin kuin enemmistö kansasta. Eikä yksistään armeijassa, vaan myös siviilielämässä. Meitä tämän tyylin "tantereentallaajia" ei ole pilvin pimein!
Miksi yleensä pitää elää toisin? Eikö tavanomaisuus riitä, ei...ei se riitä. Ainakaan silloin kun haluaa olla oma itsensä (toisaalta omana itsenään olemista se on massan keskelläkin seisominen). Mutta minä olen aina halunnut olla oma itseni ja elää omaa elämää, mutta en massan keskellä. Joten valitsin jo lapsena erilaisen elämäntien. Sillä tiellä olen elämääni matkannut ja elämää on ollut, jos ei parempaa niin ainakin antoisempaa. Omantien kulkijana olen kuitenkin ollut tuomittu epäonnistuja, muiden siis "tavallisten" ihmisten keskuudessa, ja sitä leimaa olen kantanut koko ikäni. Mutta miksi olen heidän mielestään epäonnistuja ja he onnistujia? Siihen on vain yksi syy, kateus jota he eivät välttämättä itse tiedosta. Se kateus johtuu heidän itsetunto-ongelmista ja omasta riittämättömyyden tunteesta sekä uskalluksen puutteesta elää omaa elämää. Nämä kateuteen taipuvaiset henkilöt syyttävät muita omasta huonosta olostaan. Syvintä kateutta aiheuttaa erityisesti "heidän mielestään epäonnistujan" henkinen hyvinvointi eli onnellisuus, suosio ja laaja ystäväpiiri. Kateus voi olla raskasta kokijalleen kuin myös kohteelle, koska useimmiten kateellisen sisimmässä piileksinyt piru pääsee irti, ja sen kohteena on hyvin menestynyt "epäonnistuja". Tämä kateellinen henkilö voi olla aivan lähipiiristä, sisar tai vaimo. Tämä on totuus, ja tarinan ydinsanoma on. Hyväksy erilaisuus, sillä et voi tietää millainen ihminen on täydellinen, tai mikä on täydellisyyttä, joten luovu itsepintaisesta taistelusta erilaisuutta vastaan. Kaikilla on oikeuselämään, vaikka hänen elämätyylinsä ei olisikaan yleisesti hyväksytty eikä samanlainen kuin sinulla.
